Toimistojen historia alkoi samoihin aikoihin teollisen vallankumouksen kanssa ja ensimmäiset toimistot olivat yleensä avotiloja, joihin oli sijoitettu jopa satoja toimistotyöntekijöitä. Johtajat olivat ainoita, joilla oli oma toimisto. Toimistohistorian alussa yksityisyys oli etuoikeus.

Yksityisyyteen kiinnitettiin huomiota pikkuhiljaa muuttamalla toimistoja maisemakonttoreiksi, jolloin työpisteitä rajattiin sermeillä. Periaatteessa kaikilla oli jonkinlainen yksityisyys, mutta kaikki työkaverit näkyivät ympärillä kun nousi seisomaan.

Hyvin pian yksityisyys ei ollut enää pelkästään johtajien etuoikeus, vaan kaikki halusivat yksityisyyttä. Tuli “koppitoimistot” joka on vallitsevana toimistomuotona meillä Suomessa edelleen. Osittain tietysti koppitoimistoja rakentavat myös isot toimistohotellipalveluntarjoajat, koska huoneita on helpompi vuokrata kuin isoja avonaisia tiloja.

Uusi, uljaampi aika on tuonut mukanaan monitilatoimistot (lue lisää SISU:n aiemmasta blogitekstistä), joissa muunneltavuus kunkin henkilön tarpeisiin on pääroolissa: kalusteet ovat siirreltäviä, niitä on erikorkuisia, teknologia-työntekijöillä ei välttämättä ole omia työpisteitä kun töitä voi tehdä sohvalta toimistolla, kahvilasta tai vaikka kotoa käsin. Isot avonaiset tilat muunneltavine osioineen ja persoonallisuutta korostavine ratkaisuineen ovat ehdottomasti tervetulleita. Jospa me suomalaisetkin uskallettaisiin tulevaisuudessa käyttää jopa värejä toimistolla Googlen tyyliin.